Summer moments

Muutamia räpsyjä kesän aikana vietetyistä juhlista. Tän kesän aikana kamera on liikkunut mun mukana aika harvaseltaan. Oon tänä kesänä ollu erittäin laiska pukeutumisen suhteen, joka johtuu osittain myös noista keleistä (en vaan jaksa pukeutua kunnolla vesisateitten takia), vaan mun päältä löytää usein juoksuhousut tai jotkut muut rennommat housut farkkujen tai shortsien sijaan. Pitäs kyllä Vilmaa nykästä hihasta ja aina tilaisuuden tullen käydä taas kuvauttamassa muutamia asuja ja vähän ryhdistäytyä sen suhteen.

 

Tällä viikolla oon viettänyt suurimman osan ajasta ihan vaan kotosalla, ottanu itteeni niskasta kiinni ja lukenu ahkerammin yhteiskuntaoppia, syönyt uunituoreita korvapuusteja mahan täyteen (lempparit), kuntoillut salilla (enpä ois uskonut että joku päivä löytäsin itteni sieltä..) ja eilen uhattiin kylmää ilmaa ja käytiin vilman kanssa uimassa. Maanantaina kävin myös illalla kattomassa B-tyttöjen peliä ja kyllähän siinä oma kaipuu taas pelikentille synty, kun tuli viime kesän pelit mieleen jollon mäki vielä räpylä kädessä kentällä hyörin.

 

Nyt lähen syömään ja Pele oottelee jo lenkille lähtöä, heipat!

TAMPERE & KOIRAMÄKI

Helsingistä menin suoraan muutamaks yöks Iidamarille Ylöjärvelle. Sunnuntai-illasta jaksettiin vielä hypätä auton kyytiin ja matkattiin Tampereelle Pispalaan ja käytiin myös ihailemassa maisemia Pyynikin näkötornilla. Ostettiin myös Pyynikin kuuluisat munkit, sillä ne on kuulemma pakko ees kerran elämässä maistaa. Ilma oli sunnuntaina ja maanantaina meidän puolella, aurinko paisto erittäin lämpimästi ja sai ensimmäistä kertaa tänä kesänä vetää shortsitkin jalkaan! Maanantaina lähettiin puolen päivän jälkeen ajelemaan kohti särkänniemeä ja sielä vierailtiin Koiramäessä. Oli kyllä ihana paikka, aurinko paisto vielä niin lämpimästi, oli mukava vaan rauhassa kävellä sielä ja kierrellä ja katella ympärille! Koiramäen jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä Tampereen keskustassa. Illalla käytiin kaupasta ostamassa herkkuja ja majotuttiin Jossun leikkimökkiin, jossa katottiin (maailman surkein) kauhuleffa ja jäätiin sinne myös nukkumaan.

 

Täytyy sanoa että oli kyllä ihan huippu reissu kaikin puolin! Tälläsiä mieluusti lisää. Jäi ihan harmittamaan kun piti lähtee takasin kotia, oishan sitä vielä mieluusti viettänyt useemmankin päivän noiden upeiden tyttöjen seurassa!

 

Mun kesäloma on jatkunut ihan vaan kotona olemalla, oon yrittänyt jo alotella lukemaan yhteiskuntaoppia. Oon myös kerenny näkemään kavereita, käydä Killerillä jumppailemassa sekä kuntosalilla sekä ihan vaan rentoutumaan, nauttinu suunnattoman paljon jäätelöä, heittänyt talviturkin, sekä rakastanut niitä harvoja hetkiä, jollon aurinko on lämmittänyt sekä mieltä että koko Jyväskylää ja saanut olon tuntumaan niin tautisen hyvältä. Oon yrittänyt saaha myös porukkaa innostumaan pienestä kesälomareissusta sekä pähkäillyt kaiken maailman asioita pääni puhki tylsyyden iskiessä. Mutta kaiken kaikkiaan mun olo on tällä hetkellä erittäin onnellinen, vaikka suurimmaks osaks päivät onkin ollut harmaita, mutta piristystä tuo läheiset ihmiset ympärillä, tästä lomasta nauttiminen ilman kiireitä, ylimääräsen energian purkaminen jumpissa ja ihan vaan muutenkin se, että pikkuhiljaa asiat rupee loksahtelemaan paikoilleen. Nautin vaan tästä hetkestä ja annan tulevaisuuden tulla omalla ajallaan.

 

1D HELSINKI

Huhhuh. Täytyy sanoa, että elämäni hulluin, mutta samalla ehottomasti paras reissu takana! Kaikkihan lähti siitä, kun viikko sitten perjantaina vikan työpäivän jälkeen suuntasin matkakeskukselle ja hyppäsin puol kuus lähtevään linkkiin. Kolmen ja puolentunnin matkan jälkeen saavuin Helsinkiin ja marssin matkalaukkuineni olympiastadionille. Oltiin sovittu Iidamarin, Jossun ja Vilkun kanssa et mentäs jonottaan 1D:n keikalle jo perjantaina. Leiriydyttiin nurmikkoalueelle muiden innokkaiden fanien kanssa ja ilta oli oikeen lepposa, laulettiin ja soitettiin kitaraa mm. YleX:n juontajien kanssa. Puolen yön jälkeen aateltiin että voishan sitä tässä ruveta vähän lepäilemään mut unet jäi lyhyiks, nimittäin puol kahen aikaan joku viisas päätti,että tehään se jono nyt. (kaikki jotka tuli ajoissa paikalle, sai jonotusnumerot käsiin, ite olin numerolla 60) Poliisit ilmesty kuitenkin paikalle ja esti meiän jonon teon, jonka jälkeen meiät häädettiin takas nurmikkoalueelle.

 

Arvatkaa vaan tuliko uni sitten enää sen jälkeen, meinaan kaikki oli niin hermostuneita ja koko aika valppaina et millon se jono sinne jonotusalueen ulkopuolelle muodostetaan. Puol viiden aikaan lähettiin minä, Iidamari ja Jossu käymään mäkissä hakemassa vähän ruokaa ja sen jälkeen ei unta nähty yhtä silmäystäkään.

 

Mut se aamu oli kaikista pahin. Varmaan joskus kuuden jälkeen porukkaa rupes tuppaan lisää paikalle, jollon meitä, jotka oltiin jonotettu sielä koko yö, tai jopa useampi, rupes hermostuttaan se, kuinka kaikki sillon aamuyöstä tulleet rupes änkemään siihen etupäähän, että ne pääsis jonoon ekana. Ja yks kun lähti porteille juoksee, voin sanoo et se oli menoa se. Järkkäreillä ei ollu mitään mahista pitää meitä kunnolla kasassa, ja just kun yhessä vaiheessa kaheksan jälkeen rupes näyttää siltä, että saatas tilanne ees vähän rauhottumaan ja kun järkkärit alko järjestää jonoo early entry ticketeille, joku viisas päätti lähtee juoksemaan sinne jonotusalueelle, jollon kaikki ihmiset lähti hulluna juoksemaan. Me oltiin siinä sen koko lössin keskivaiheilla ja aluks me vähän emmittiin, mut sit ku tajuttii ettei ne järkkärit pysty olla päästämättä niitä ihmisiä läpi, niin mekin lähettiin sit juokseen. Mun tuurilla onnistuin törmäämään siinä porttien edessä olevaan matalaan mustaan tolppaan, johon jäin jumiin. Porukka painaa takaata päälle, lennän sen tolpan yli ja suoraan naama eellä. Makasin siinä maassa ja ihmiset vaan tunkee mun päälle, huuan vaan paniikissa että pois mun päältä, ainut asia mitä aattelin oli et mun on pakko päästä sinne jonoon ja keikalle :D. Olin ihan paniikissa enemmänkin siitä et mitä jos en pääsekkää hyville paikoille jonoon, ku siitä että mitä mulle kävi :D Pääsin kuitenkin suht nopeesti ylös siitä ja Iidamari oottikin meitä muita jos siellä jonotusalueella ja eikun vaan juostiin nopeesti sinne jonoon. Oli meinaan ihan sairasta. Itelle ei onneks muuta tullut ku haava tohon silmäkulmaan ja parit mustelmat, onneks säästyin isommilta haavereilta, jollain oli murtunut kuitenkin polvi...

 

Siinä jonottaessa aateltiin että tää kyllä jää viimeseks kerraks, nimittäin kaiken kruunas ihana kaatosade ja ukkos-raekuuro. Koko paikka lainehti vettä ja kaikkien tavarat vaa lähti lainehtii mukana. Myös se itse jonottaminen tuntu tuskaselta ja että aika ei kulu mihinkään, oltiin juotu ja syöty aika huonosti ja valvottu yökin paino päälle.

 

Mut oikeesti sitten kun se itse keikka alko, kaikki se odottaminen ja vastoinkäymiset sen aikana - ne kyllä oikeesti palkittiin siinä lopussa. Se keikka oli oikeesti niiiiiiin mahtava, ihana, paras apua, en ees osaa kuvailla sitä millanen se oli - kaikki keikalla olleet luultavasti tietää tän tunteen. Illan aikana tuli vuodatettua kyllä monet kyyneleet, mutta ihan vaan onnesta. Ne pojat - niissä on vaan sitä jotakin, ne vaan on niin hyviä! Päästiin onneks hyville paikoillekin, oltiin kolmannessa rivissä. Ja Harryssä vaan on sitä jotain.

 

Tää teksti oli varmasti maailman sekavin, mutta semmonen olo mulla kyllä on koko reissun jälkeen ollutkin. Jonottaessa mietittiin ettei enää koskaan uusiks, mutta kyllä sen keikan jälkeen jo ruvettiin suunnittelee et ens vuonna lähetää uuestaan, vaikka sitten permannolle ja jonotusten kera!

 

Keikan jälkeen jatkoin matkaa Iidamarin luokse Ylöjärvelle ja siitä reissusta kirjottelen sitten myöhemmin kuvien kera!

 

ps. mulla alko loma, oon niin ilonen kun on aikaa enemmän kaikkeen!