Huhhuh. Täytyy sanoa, että elämäni hulluin, mutta samalla ehottomasti paras reissu takana! Kaikkihan lähti siitä, kun viikko sitten perjantaina vikan työpäivän jälkeen suuntasin matkakeskukselle ja hyppäsin puol kuus lähtevään linkkiin. Kolmen ja puolentunnin matkan jälkeen saavuin Helsinkiin ja marssin matkalaukkuineni olympiastadionille. Oltiin sovittu Iidamarin, Jossun ja Vilkun kanssa et mentäs jonottaan 1D:n keikalle jo perjantaina. Leiriydyttiin nurmikkoalueelle muiden innokkaiden fanien kanssa ja ilta oli oikeen lepposa, laulettiin ja soitettiin kitaraa mm. YleX:n juontajien kanssa. Puolen yön jälkeen aateltiin että voishan sitä tässä ruveta vähän lepäilemään mut unet jäi lyhyiks, nimittäin puol kahen aikaan joku viisas päätti,että tehään se jono nyt. (kaikki jotka tuli ajoissa paikalle, sai jonotusnumerot käsiin, ite olin numerolla 60) Poliisit ilmesty kuitenkin paikalle ja esti meiän jonon teon, jonka jälkeen meiät häädettiin takas nurmikkoalueelle.
Arvatkaa vaan tuliko uni sitten enää sen jälkeen, meinaan kaikki oli niin hermostuneita ja koko aika valppaina et millon se jono sinne jonotusalueen ulkopuolelle muodostetaan. Puol viiden aikaan lähettiin minä, Iidamari ja Jossu käymään mäkissä hakemassa vähän ruokaa ja sen jälkeen ei unta nähty yhtä silmäystäkään.
Mut se aamu oli kaikista pahin. Varmaan joskus kuuden jälkeen porukkaa rupes tuppaan lisää paikalle, jollon meitä, jotka oltiin jonotettu sielä koko yö, tai jopa useampi, rupes hermostuttaan se, kuinka kaikki sillon aamuyöstä tulleet rupes änkemään siihen etupäähän, että ne pääsis jonoon ekana. Ja yks kun lähti porteille juoksee, voin sanoo et se oli menoa se. Järkkäreillä ei ollu mitään mahista pitää meitä kunnolla kasassa, ja just kun yhessä vaiheessa kaheksan jälkeen rupes näyttää siltä, että saatas tilanne ees vähän rauhottumaan ja kun järkkärit alko järjestää jonoo early entry ticketeille, joku viisas päätti lähtee juoksemaan sinne jonotusalueelle, jollon kaikki ihmiset lähti hulluna juoksemaan. Me oltiin siinä sen koko lössin keskivaiheilla ja aluks me vähän emmittiin, mut sit ku tajuttii ettei ne järkkärit pysty olla päästämättä niitä ihmisiä läpi, niin mekin lähettiin sit juokseen. Mun tuurilla onnistuin törmäämään siinä porttien edessä olevaan matalaan mustaan tolppaan, johon jäin jumiin. Porukka painaa takaata päälle, lennän sen tolpan yli ja suoraan naama eellä. Makasin siinä maassa ja ihmiset vaan tunkee mun päälle, huuan vaan paniikissa että pois mun päältä, ainut asia mitä aattelin oli et mun on pakko päästä sinne jonoon ja keikalle :D. Olin ihan paniikissa enemmänkin siitä et mitä jos en pääsekkää hyville paikoille jonoon, ku siitä että mitä mulle kävi :D Pääsin kuitenkin suht nopeesti ylös siitä ja Iidamari oottikin meitä muita jos siellä jonotusalueella ja eikun vaan juostiin nopeesti sinne jonoon. Oli meinaan ihan sairasta. Itelle ei onneks muuta tullut ku haava tohon silmäkulmaan ja parit mustelmat, onneks säästyin isommilta haavereilta, jollain oli murtunut kuitenkin polvi...
Siinä jonottaessa aateltiin että tää kyllä jää viimeseks kerraks, nimittäin kaiken kruunas ihana kaatosade ja ukkos-raekuuro. Koko paikka lainehti vettä ja kaikkien tavarat vaa lähti lainehtii mukana. Myös se itse jonottaminen tuntu tuskaselta ja että aika ei kulu mihinkään, oltiin juotu ja syöty aika huonosti ja valvottu yökin paino päälle.
Mut oikeesti sitten kun se itse keikka alko, kaikki se odottaminen ja vastoinkäymiset sen aikana - ne kyllä oikeesti palkittiin siinä lopussa. Se keikka oli oikeesti niiiiiiin mahtava, ihana, paras apua, en ees osaa kuvailla sitä millanen se oli - kaikki keikalla olleet luultavasti tietää tän tunteen. Illan aikana tuli vuodatettua kyllä monet kyyneleet, mutta ihan vaan onnesta. Ne pojat - niissä on vaan sitä jotakin, ne vaan on niin hyviä! Päästiin onneks hyville paikoillekin, oltiin kolmannessa rivissä. Ja Harryssä vaan on sitä jotain.
Tää teksti oli varmasti maailman sekavin, mutta semmonen olo mulla kyllä on koko reissun jälkeen ollutkin. Jonottaessa mietittiin ettei enää koskaan uusiks, mutta kyllä sen keikan jälkeen jo ruvettiin suunnittelee et ens vuonna lähetää uuestaan, vaikka sitten permannolle ja jonotusten kera!
Keikan jälkeen jatkoin matkaa Iidamarin luokse Ylöjärvelle ja siitä reissusta kirjottelen sitten myöhemmin kuvien kera!
ps. mulla alko loma, oon niin ilonen kun on aikaa enemmän kaikkeen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti